En tiedä johtuuko ilmasta vai mistä, mutta nyt kyllä masentaa ja ankarasti...
Menkat kyllä pukkas päälle, että voi olla kyllä sitäkin.

Tuntuu että elämä potkii rankasti nyt päähän...
Oon yrittäny miehellekkin puhua asiasta, mutta eihän sitä kiinnosta.
Mä haluaisin läheisyyttä siltä, mutta sen mielestä läheisyys on samaa ku seksi, miksi se pitää miehillä olla niin?

Joskus tuntuu että se ei enää arvosta mua, se pitää mua itsestään selvyytenä, ihan liikaakin.
Tai sitten musta vaan nyt tuntuu siltä kun ne menkatkin alko...
Onhan näitä nyt ollu ennenkin, kyllä tää tästä...pakko se on jossain vaiheessa ohi mennä.
Kyllä mä sitä rakastan, kovastikkin. Se vaan joskus tuntuu siltä että ei mikään mene niinkuin itse sitä toivois...
Mutta sen jos minkään mä olen elämässäni oppinut. Mikään ei mene niinkuin itse sitä tahtoo.

Pakko vaihtaa puheen aihetta, kohta muuten vaan märisen täällä...

Eilen tapahtu seuraavaa:
Olin kuorimassa pottuja keittoon ja poitsu oli kattomassa leffaa olkkarissa, yhtäkkiä tuli ihan hiljaista ja tulin tänne kattomaan että mitä poitsu tekee, no hää oli nukahtanu sohvalle, ilman vaippaa. Laitoin pojalle vaipan ja jätin hetkeksi vielä nukkumaan sohvalle että nukkuun kunnolla ennenkuin siirrän Tonin omaan sänkyyn nukkumaan. No menin sitten kuorimaan pottuja loppuun, ja yhtäkkiä kuulu ihan hillitön huuto täältä olkkarista, minä juoksujalkaa juoksen keittiöstä ajatellen että nyt se putos sohvalta, ni odottipa näky täällä:
Iitu roikku hampailla kiinni Tonin korvassa. Mun piti tehdä töitä että mä sain ton koiran irti Tonin korvasta.
Poika huusi ihan paniikissa, kun kesken unien herää siihen että joku roikkuu hampailla korvassa kiinni.
Siinä vaiheessa tuli ajatus, perkele tuo koira lähtee ja helvtn vilkkaasti.
Tietenkin sitä sitten leppyi heti, kun oli lapsen saanu rauhoitettua, mutta ensi paniikissa sitä vaan ajattelee että se on saatava pois.

Onneksi ei jääny poitsulle mitään traumoja tästä tilanteesta, paitsi se että eilen jäi päikkärit kokonaan sitten pois ja olihan äkänen lapsi meillä koko illan.
Se pelko mulla on että Tonille tulee joku koira pelko ton pennun myötä. Kun se on todellakin vilkas...
mitä muuta voikaan odottaa kk saksanseisojalta ja ajokoiran coctailista???

Nyt on Toni onneksi päikkäreillä ja Iitu kuorsaa tuossa vieressä lattialla. Pitäis vaan itekkin päästä nukkumaan että jaksaa mennä töihin, mutta eipä paljon voi, kun tuo koira herää kohta kuitenkin.
Ja sitten taas mennään. Se kun ei viihdy hetkeäkään yksin...
Noh, kunhan mies kottiutuu, niin sitten mä meen vähäksi aikaan pötkölleen, pitää kuitenkin ilta olla töissä..Ja lähtee pyöräileen tonne vesi sateeseen...

Tässäpä taas tällä kertaa lurinoita...