tiistai, 6. tammikuu 2009

Huomenna loma ohitse...

ja arki koittaa....

Jotenki ei jaksais innostaa yhtään lähtee taas harjotteluun. Ei sitten nii millään...Tosin varmaan se on siitä paikastakin kiinni...
Lasten hoitaminen ei vaan oo mun juttu, työkseen siis. Äitinä olosta mä nautin. Mutta musta ei ois siihen, et mä hoidan ensin toisten lapsia päivän ja tulisin sitten kotiin jatkamaan samaa hommaa.

Lapsista puheenollen, niin ei oo edelleenkään menkkoja kuulunu eikä näkyny. Kierto on varmaan jo jotain 60 tms. Pitäis varmaan taas aloittaa nuo terot...Sais sen kierron pelittään, ainakin 3 kuukaudeksi.

Viikonloppua odotellessa (jo nyt Nauru ). Sunnuntaina mennäänkin sitten kajaaniin näyttelyihin Bellan kanssa. Sitä aikaa odotellessa!!!!!!

sunnuntai, 28. joulukuu 2008

Aloitetaanpas tämä päivitys nyt oikein ja kertomalla kaikki mitä mieleen pälkähtää..

Eli kun tuota aikaa on kulunut jo pari vuotta edellisestä päivityksestä niin päivitelläänpä hieman. =)

Minä olen 27-vuotias ja olen 4- vuotiaan pojan äiti. Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa kohta 1,5 vuotta ja yhdessä sen sijaan jo 9 vuotta.
Nyt vasta me ollaan saatu myös kennelnimi ja tarkoituksenamme on kasvattaa dreevereitä ja novascotiannoutajia. Kotoa meiltä löytyykin kolme koiraa, jotka ihankin varmasti tulevat esittämään hyvin isoa osaa blogissani.
Yksi niistä isoista.
Varmasti tulen käsittelemään blogissani toisen lapsen yritystä ja sen vaikeutta. Olemme mieheni kanssa jo kolme vuotta yrittäneet lasta, siinä onnistumatta. Viime elokuussa sitten vikakin siihen löytyi ja nyt odottelemme vielä erinäisten verikokeiden tuloksia. Minulla todettiin PCO, joka sitten omalla osallaan vaikeuttaa raskaaksi tuloa.
Toki laihduttaminen tähän auttaa ja sitä tässä ollaankin kovasti yritetty. Mottona siihen siis hiljaa hyvää tulee.
Eli en laihduta millään ihmeellisillä pika dieeteillä, vaan koitan ihan selkeästi parantaa omaa elämänlaatua siinä samassa.

Ehkä kuitenkin yhtenä suurimpana tulen käsittelemään tässä poikani vammaisuutta ja sen kanssa elämän opettelua.
Olemme siis vasta saaneet tietää poikamme vammaisuudesta ja tämän asian myötä moni elämässämme olevista asioista on muuttunut, radikaalistikin.
Mutta palataan siihen sitten myöhemmin, kun sen aika on...

Aloitetaanhan uusi vuosi blogeilemalla, uusien kujeiden ja ehkäpä uusien ystävien seurassa!

lauantai, 27. joulukuu 2008

Joulu lusittu ja uutta vuotta odotellessa

Uusi vuosi ja uudet kujeet...
Toivottavasti pitää paikkaansa meillä...
Kajaanissa ensimmäisiin näyttelyihin mennään ja 11.1 siellä startataan. Jännittää jo valmiiksi, Helsingin murskauksen jälkeen...

Tässä samalla oon jutellu ton meidän pennun isän omistajan kanssa. Kivaa päästä juttusille ja kuulla onko Sunny tullut isäänsä vai äitiinsä..

Toivottavasti tämä uusi vuosi toisi meille myös sen mitä me ollaan odotettu pitkään...Toisen lapsen..
Näin se 3:as vuosi lähti käyntiin siinäkin asiassa...

... Tässäpä vielä Bella kaunistelemassa!

2179835.jpg

keskiviikko, 24. joulukuu 2008

Oikein ihanaa ja Rauhallista joulua!

2170448.jpg

tiistai, 23. joulukuu 2008

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta vuotta!

Aikaa on sitten vierähtäny edellisestä kerrasta ja PALJON!
Tapahtumiakin on tapahtunut edelliseen käyntiin verrattuna ja paljon.
Iitu on valitettavasti poistunut keskuudestamme yli vuosi sitten. Iitulla todettiin märkäkohtu, jolle ei sitten siinä tilanteessa voinut kukaan enää tehdä mitään.
Tuolloin Iitulle oli meille muuttanut kaveri, Veera. Veera on rodultaan dreeveri ja pieni mutta pippurinen.
Veera ei sitten sopeutunut lainkaan elämään ilman koirakaveria ja meille muuttikin sitten keväällä, maaliskuussa tollerin-pentu Bella. Bellaa onkin seurannut sitten Sunny, joka taas edustaa walesinspringerinspanielia.
Melkoinen kirjo koiria =)

Ja hyviäkin uutisia,
Olinkin tuolla aiemmin kertonun Timpasta, koirasta joka oli minulle se THE koira!
Timppa tuli meille takaisin viime keväänä, ja kesän timppa tässä sitten viettikin. Mutta valitettavasti Timppa ei tullut toimeen näiden meidän narttujen kanssa, joten timppa viettää iloisia eläkepäiviä anopillani. Siellä timppa on aina nähtävissä, kun ikävä yllättää.
Kivaa on nähdä kuinka mahtavasti se siellä voi, on niinku entinen timppa.

Sitten taas meillä on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut paljon.
Tonilla, pojallamme on todettu dysfasia ja opettelemmekin elämään elämää pienen, mutta sitäkin rakkaamman vammaisen lapsen kanssa.
Tällä hetkellä käytämmekin jo paljon viittomia. Toki niitä voisi enemmänkin opetella, mutta eipä sitä voi uutta kieltä ihan noin vain oppia, varsinkin kun siihen tarvitaan vielä omat kädetkin mukaan. Mutta siitäpä kirjoittelen sitten myöhemmin.

Mervi