Kun tänään heräsin ihan hyvällä tuulella, ei mitään ongelmia ollut. Tai
ei ollu sitä ahdistavaa tunnetta mikä on ollu parin viikon ajan...
Naisten hormoonit, piru vie...niistä ei oo kyllä ko harmia..
Olipas aamulla niin ratkiriemukas herätys... Ei voinu ko nauraa tolle poitsun omatoimisuudelle....=)
Toni tänään aamulla heräsi, ittekseen ja se päätti herätä ihan hiljaa, ei puhua pukahtanu ku heräsi..
Yö vaipassa oli ollu kakat, jotka hän oli itse omatoimisesti
"laittanut" vessanpönttöön...Joka sinänsä oli tietenkin hyvä
juttu....mutta kun se oli laittanu sen vaipan mukana sinne pönttöön....
No, ja tietenkin se on opetettu siihen että se pytty vedetään kun
siellä on asioitu. Noh, Tonihan sitten oli tehnyt niin. Loppu tulos oli
se että, Toni tuli sitten vihdoin herättämään mua, (ei siis ollu ehtiny
poika muuta tekemään kun tämän) että tulla vessaan, no minä siinä että
joo, äiti tulee..
Minua odottin lainehtiva vessanpönttö, ja ensi töikseni sainkin sitten
tunkea käteni kyynärpäitä myöten sinne pönttöön jotta sain kaivettua
vaipan sieltä pois. Sain kuin sainkin sen sieltä ja kappas kun vessakin
rupesi vetämään, ei enää lainehtinu.. =)
No sitten minä kävelin hyvin heränneenä olohuoneeseen, minua odottikin sitten koiran tekoset...
Koira oli paskonu ja kussu peiton päälle, joka oli siis sohvalla. Miten
lie se sinne päässytkään. (ei siis aikaisemmin oo päässyt vielä
sohvalle) Ja mun lattialla oleva iso kukka, siitä oli puolet lehdistä
revitty, mutta kai se selviää tuosta koetuksesta, toivottavasti.
Ensimmäisenä siis peiton pesuun laitto, vessanpytyn aukaisu ja sitten pääsin ansaitulle aamukahville....
Tietenkin sen kahvin ja lehden lukemisen aikana juoksin sen kymmenen
kertaa hakemaan poikaa pois koiran kimpusta tai koiraa pojan kimpusta.
Lopputuloksena oli se että tähän aamuun ei ole muuta kuulunutkaan kuin paskaa (kirjaimellisesti) ja kaupassa käynti.
Positiivinen asia oli se, että kun kävimme kaupassa, pentu jäi yksin
kotiin ja takaisin tullessa ei ollut pissan pissaa lattialla tai
muutakaan ja koira ei ollut moksiskaan kun tultiin, hyvillään tietenkin
oli.
Sänkyn alta se könköili haukotellen vastaan kun huutelin.
Mietin vain, mitenkähän muuten tämä päivä sujuu, kun kello ei ole vielä
kymmentäkään ja meillä on ollu näin tapahtuma rikas päivä jo tähän
mennessä...
keskiviikko, 30. elokuu 2006
Kommentit